Road trip to Uluru – ison kiven taikaa
Tuttavamme Pekka kertoi uutena vuonna, että hän voi pitää
yliopistosta 2 viikkoa vapaata ja hän on päättänyt vuokrata auton ajaa isoa kiveä
katsomaan keskelle Australian outbackia. Retkelle pääsisi mukaan. Kun Pekka
kertoi, onneksi, valinneensa eteläisen reitin Highway 1 pitkin, niin innostui
asiasta. Pääsisin ylittämään legendaarisen Nullarborin autiomaan, josta oli
haaveillut vuodesta 2007 Adelaidessa käydessä. Tosin ilmoittauduin tälle 10 000
km pikku tripille vain toiseen suuntaan – Alice Springsistä takaisin. Muutaman
vuokraamon läpikäynnin jälkeen köytyi Hyundai i20, jolla voi ajaa ’unlimited
distance´.
Lentomatka linnuntietä Perthistä Alice Spingsiin kesti
kolmisen tuntia – siis linnuntietä oltiin ainakin 2 500 km etäisyydellä
lähtöpisteestä. Pekka oli iloisena vastassa kentällä – dr. Liira I presume.
Pyörähdimme Alice Srpingsin keskustassa juomavarastoa täydentämässä. Vettä on
hyvä olla 2-3 litra henkeä kohti ja parin päivän tarve ainakin. Tosin
pääreiteillä ei ole samanlaisia riskejä, kuin puskassa, jos joutuu auton kanssa
vaikeuksiin. Olin vuokrannut satelliittipuhelimen kuitenkin varalle.
Australiassa joka paikkaan on pitkä matka. Niinpä isossa
kartassa ’lähellä oleva’ Ayers Rock eli abokielellä Uluru sijaitsi 450 km
Alicesta. Sitkeän ajon jälkeen oltiin iltakymmeneltä Ulurun lomakylässä, jossa
oli peräti kolme kunnon hotellia – parhaat koko matkalla. Kuin Lapin
lomakylissä keskellä ei mitään oli turistien keidas luonnonsuojelualueen
rajalla. Matkalla näimme dingon ylittävän öisen tien. Se oli yksi kolmesta
eläinhavainnosta koko matkalla – emujen ja wedge tail eaglen lisäksi.
Aamulla klo 5 oli noustava pimeällä, jotta ehtisimme
katsomaan Ulurun auringonnousua. Pian olimme turisteille varatulla katselupaikalla,
jossa kaikilla muilla turisteilla oli verkkomaiset kärpäsverkot – aivan
tarpeeseen. Hieno oli auringon ensisäteiden punerrus isolla kivellä. Ajoimme
vielä kiven ympäri ja osallistuimme paikallisoppaan abohistoriasta kertovaan
retkeen. Kivelle ei ole enää kiipeäminen – sen ovat varmistaneet aktivistit,
jotka ovat tuhonneet merkittävän pätkän nousupolun tukiaitaa. Abot eivät
kivelle kiipeämisestä pidä. Kivi on heille pyhä paikka.
Uluru on suuri hiekkakivestä muodostunut sileäseinäinen
kallio, joka seisoo 90 asteen kulmassa kyljellään alkuperäisestä asennostaan
meren pohjan sedimentissä ja jatkuu 5-6 kilometriä maan alle. Kata Tjutan
kukkulat ovat kiviperäisiä vastaavanlaisia muodostelmia.
Kuluminen ja hiekkadyynien peittämä ym
Kävimme läheisellä Kata Tjutan ´tuntureilla´, mutta samaa
magiaa ei näihin kukkuloihin liittynyt. Lämpötila alkoi kivuta kohti 40 asteen
peruslukemia ja niinpä jatkoimme puolen päivän maissa matkaa. Matka jatkui Cooper
Pedyyn, Port Augustaan, Streaky Bayhin, Nullarbooriin, Esperanceen , Albanyyn ja
kotiin, mutta näistä lisää seuraavassa blogissa.
Road tripissä on puolensa - näkee paljon - ennen muuta viivasuoraa tietä keskellä autiomaata. Pysähtymään ei kuitenkaan ehdi. Tajusin vasta matkalla, että Pekka oli ajanut tuon 5 000 km matkan toiseen suuntaan neljässä päivässä. Kuulemma amulla säästää puoli tuntia, kun nousee aikaisin ja ajaa ensin ennen aamupala 200 km seuraavan Road Houseen - niinpä.
