Huhtikuun 25 päivänä tulee sata vuotta Gallipolin
taistelusta ensimmäisessä maailmansodassa. Yhdistyneet Australian ja
Uuden-Seelannin joukot taistelivat Turkin rannikon niemimaan hallinnasta
kuukauden ilman tulosta – paitsi että 1000 aussia ja uusiseelantilaista menetti
henkensä taistelussa, jossa Australia ja Turkki eivät olleet varsinaisesti
vihollisia keskenään.
Tänä vuonna 100 – vuotispäivää vietetään suurin menoin.
Länsi-Australian etelänurkan Albany on keskeisiä juhlapaikkoja, koska siellä
monet näkivät viimeisen kerran rakkaan kotimaansa, kun taisteluun laivalla
lähdetiin.
Gallipolin hengellä on erityinen rooli Australian
kansallisessa muistissa. Taisteluista on tehty elokuva, joka nytkin pyörii
teattereissa. Australia on puolustaessaan vanhaa emämaa Englantia ja
aseveljeydessä USA:n kanssa samalla puolustanut omaa maataan. Varsinkin toisen
maailmansodan aikana pieni 7 miljoonainen kansa koki Japania vastaan samoja
tuntoja kuin Suomi talvisodassa. Vasta viime vuosina on herännyt kriittinen
keskustelu liittoutumisen hinnasta.
Sitten Gallipolin on lähdetty Saharaan Rommelia vastaan ja
Papua-Uuteen Guineaan japanilaisia pysäyttämään. Näissä taisteluissa Australian
joukot ovat olleet ratkaisevassa roolissa sodan käännekohdissa. Myös Vietnam ja
viimeksi Afganistan ovat vaatineet aussinuorten uhrauksia.
Suomalaisiakin on aikanaan tarvittu 30 – vuotisessa
sodassa ja Turkin keisaria vastaan. Sittemmin tuo sotaan lähtö vieraille maille
on ollut meille vierasta. Rauhanturvaaminen on paremmin sopinut maamme rooliin.
Voi aavistella Gallipolin henkeä ja henkistä merkitystä aussien
sielunmaisemassa – kun Oolannin sodasta meillä alkaa olla aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti