Dinosaurusten aika

 

 

 

Malcolm Frasier (1930-2015)   Cough Whitlam (1916-2014)

Eilen vietettiin viikko sitten kuolleen Malcolm Frasierin (1930-2015) hautajaisia Melbournessa. Lokakuussa kuoli hänen edeltäjänä Cough Whitlam (1916-2014). Frasier oli pääministerinä 1975 –83 jatkaen toimitusministerinä Whitlamin pääministerikauden 1972-1975 jälkeen. Vallanvaihtoon liittyi Australian historian suurin poliittinen kriisi, kun senaatti kieltäytyi hyväksymästä budjettirahoitusta hallitukselle kenraalikuvernööri John Kerr erotti työväenpuolueen Whitlamin hallituksen ja pyysi konservatiivipuolueen Frasieria jatkamaan toimitusministeriön pääministerinä. Frasier voitti seuranneet vaalit suurimmalla äänivyöryllä koko Australian historiassa.   

Malcolm Frasier (aussien Harri Holkeri) oli koko ikänsä aatteen mies. Hänen poliittinen uransa ulottui erään kolumnistin mukaan kuvaannollisesti Barry Goldwaterista Noam Chomskyyn : hän aloitti äärioikeistolaisena kiivaana Vietnamin sodan tukijana ja kommunismin vastustajana. Toimi myöhemmin Etelä-Afrikan apartdheidin näkyvänä vastustajana kansainyhteisössä ja Zimbabwen itsenäisyyden puolustajana. Hän salli kymmenien tuhansien venepakolaisten maahantulon. Myöhempinä vuosinaan hän kirjoitti kriittisen arvion Vietmanin sodasta ja USA:n kumppanuudesta, erosi liberaalipuolueesta ultrakonservatiivi John Howardin hallituksen aikana 1996 – 2007.

Cough Whitlam (aussien Väinö Tanner) toimi pääministerinä 1972-1975 ensimmäisenä työväenpuolueen pääministerinä sitten 1940 – luvun lopun. Valtava kiire poliittisiin uudistuksiin (asevelvolliuuden lakkautus, yleinen terveydenhuolto, maksuton yliopisto-opetus, sosiaaliapuohjelmat) johti hallituksen pysyvään välirikkoon senaatttiin, jota konservatiivit hallitsivat. Taloustilanne ei tukenut kaikkia uudistuksia ja onneton seikkailu valtion lainojen takaamiseksi vauditti osaltaan edellämainittua hallituskriisiä. Whitlam nautti kuitenkin suurta henkilökohtaista arvonantoa ja toimi 1983 saakka Unescon suurlähettiläänä.

Nämä kaksi aatteen miestä ystävystyivät vanhoina päivinään. Yhdistävänä tekijänä toimi varmasti nykypoliitiikan koettu näköalattomuus ja populismi. Suurten kertomusten aika tuntui olevan ohi. Toisaalta Australialla on nyt, maaliskuussa 2015,  viikko aikaa miettiä, lähteekö se mukaan Kiinan vetämään Aasian Infrastuktuurin Investoinipankkiin (AIIB), josta saattaa tulla vakava kilpailija Maailmanpankille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle. USA kiivaasti vastustaa Britannian ja Australiankin liittymistä Kiinan vaikutuspiiriin. Kiina on lähempänä kuin Amerikka ja Eurooppa – ja nyt jo merkittävämpi talousmahti täältä katsoen. Suurten päätösten aika ei ole ohi.